Siivetön Enkeli katsoi Lasisydämisen Pojan perään tämän lähtiessä. Siivetön Enkeli tiesi, että se päivä, jolloin Poika lähtisi kokonaan, oli taas askeleen lähempänä. Siivetön Enkeli ei ollut pystynyt Pojan sydäntä paikkaamaan ja oli hajottanut vain siinä ohessa omansakin.

Siivetön Enkeli itki. Hän kyseli metsän puilta tietäisivätkö nämä vastauksia kysymyksiin, joita Enkelillä oli. Miksi se, että toista rakastaa enemmän kuin on koskaan ketään rakastanut, ei riitä? Miksi ei vain voi lakata rakastamasta? Miksi täytyy satuttaa itsensä kerta toisena jälkeen? Tavatessaan Lasisydämisen Pojan, Enkeli uskoi, että Poika voisi auttaa Enkeliä kasvattamaan siipensä takaisin. Ehkä hän oli saanutkin pienet siiventyngät, mutta nyt ne olivat yhtä repaleiset kuin vanhatkin ennen kuin kuolivat kokonaan pois.

Lasisydäminen Poika oli monet kerrat satuttanut Enkeliä. Ei hän Enkeliä satuttaa halunnut, mutta Pojalla vain oli itselläänkin niin paha olo, ettei hän osannut muuta. Enkeli kantoi kaunaa monet kerrat ja pitkään. Pojan teot jättivät arpia, joita kukaan ei osannut parantaa.

Kului aikaa ja Siivetön Enkeli oppi ymmärtämään Lasisydämistä Poikaa paremmin. Hän oppi antamaan anteeksi asioita, joilla Poika oli tätä kovin loukannut. Hän oppi ymmärtämään Pojan oikutteluja ja sitä, ettei paremman elämän ratkasu välttämättä olisikaan aivan täysin heidän omissa käsissään.

Sitten tuli päivä, jolloin Enkelin usko loppui. Poika hylkäsi Enkelin heidän yhteisellä matkallaan pimeään metsään. Enkeli itki. Kulki pimeydessä ja pelkäsi kuolevansa. Hän melkein halusi kuolla, koska tunsi olevansa täysin arvoton, koska joku saattoi tehdä hänelle näin. Joku, jota Enkeli rakasti koko sydämellään. Vaan Poika sai Enkelin taas muistamaan miten kovin Enkeli tätä rakasti. He sopivat yhdessä, katsotaan nyt vielä tämä polku. Sen varrella täytyy olla jotain parempaa.

He eivät koskaan päässeet sille polulle asti, kun Poika jo lähti sanoen, ettei enää halua olla Enkelin kanssa. Ja Enkeli itki.

 

Ja Enkeli mietti miten kertoisi Pojalle kuinka tätä rakasti.

 

Rakas Lasisydäminen Poika.

Olisi paljon mitä pyytää anteeksi. Olisi paljon minkä haluaisin pyyhkiä pois. Silti nyt en halua puhua siitä. Haluan vain, että tiedät sen. Ja tiedät, että olen pahoillani.

Rakastin sinua, kun sain ensimmäisen viestisi. Sinun sanasi olivat jotain, jota olin kaivannut.

Rakastin sinua, mun näin sinut ensimmäisen kerran. Sinä näit siipeni, vaikkei niitä ollutkaan.

Rakastin sinua, kun pelästytit minut pahemman kerran. Sinä iltana opin tietämään, että sinä et tahdo minulle pahaa.

Rakastin sinua jokaisen kerran, kun sain sinulta viestin. Rakastin sinua aina, kun sain olla kanssasi. Rakastin sinua, kun viimein sain sinut luokseni.

Rakastin sinua joka ainoa päivä. Myös niinä huonoina. Sinun sydämesi voi olla joskus hyvin kovan kuoren alla, mutta minun sydämeni kuuluu aina sinulle. Se jäi kiinni siihen mustaan paitaan, joka sinulla oli ylläsi, kun ensimmäisen kerran tapasimme.

Rakastin sinua, kun rakastit minulle Tärkeimpiä. Rakastin ruutuhousujasi, jotka sinulla oli ylläsi, kun leikit Pojan kanssa.

Rakastin sinua, kun Hän saapui. Hän, joka onnistui lopulta täyttämään sydämesi.

Rakastin sinua, kun istuit vierelläni. Rakastin katsoa, kun työskentelit. Rakastin, kun olit se, jolle saatoin aina puhua. Rakastin lojua lähelläsi. Rakastin sitä tunnetta, jonka annoit minulle. Rakastin sitä millaiseksi tunsin itseni sinun kanssasi.

 

Sinä lähdet. Joskus. Elämä on liian monimutkaista siihen, että voisit noin vain kävellä luotani ja lakata olemasta minun maailmassani. Tai, että voisit pyyhkiä minut pois. Siksi pyydän. Anna minun auttaa. Anna minulle mahdollisuus teipata edes yksi särö sydämestäsi ennen kuin lähdet. Sinä sanot rakastavasi minua. Anna minulle pieni pala rakkautta, niin minä jaksan tehdä parhaani sinun eteesi. Ehkäpä lähtiessäsi maailmassa paistaa edes pikkuisen enemmän aurinko. Koska minä tiedän sinun lähtevän, on minun pakko suojata itseäni. Se antaa minulle voiman olla lietsomatta pimeyttä, joka meitä on seurannut.

Minä rakastan Sinua. Rakastan, koska sinä olet minun toinen puolikkaani. Olet se, jota olen kaivannut koko elämäni ja, jota ilman en enää koskaan ole kokonainen. Kun olet lähelläni, minä sulaudun kiinni sinuun ja maailmassa ei ole täydellisempää tunnetta kuin se.

Minä rakastan Sinua, koska uskon sinuun. Uskon, että jossain kovan panssarin ja säröilleen sydämen alla, on Poika, joka on tarkoitettu antamaan minulle siipeni. Luomaan maailma, jota täydellisempää ei ole.

Minä rakastan Sinua enemmän kuin kukaan voi toista rakastaa.

Rakastan.

Advertisements