Lyön näppiksestä pisteen. Hymyilyttää. Se on tämän tarinan viimeinen. Olen kuljettanut Roopen, Santun ja Villen läpi kirjasarjan ensimmäisen osan.

Kummallista kyllä tunnen palavaa halua aloittaa tekstin tarkistamisen NYT_HETI_VÄLITTÖMÄSTI. En aloita. Se on vuorossa vasta huomenna. Tarkoitus olisi viilata silmille hyppivät kirjoitusvirheet pois, syventään perheen suhteita ja korostaa Taikurin osuutta. Nämä korjaukset tehdään nyt. Toivottavasti perjantai-iltaan mennessä ja sen jälkeen teksti saa hetken levätä ennen kuin palaan tekemään lisää hiomista. Nuo korjaukset haluan kuitenkin tehdä ennen kuin luovutan tämän lapseni luettavaksi.

Keitän itselleni kupin kaakaota ja korkkaan suklaarasian, jonka Ari toi eilen vuosipäivän kunniaksi. Neljätoista vuotta. Neljätoista. Se tuntuu pieneltä ikuisuudelta. Se on reilusti yli kolmasosa elämästäni.

Minulla on mielessäni miljoona kysymystä ja ajatusta liittyen tekstiin. Jotenkin minusta tuntuu, että olen taas tekemässä jotain itselleni kohtuullisen vierasta ja siksi tunnen olevani ihan pikkuisen pihalla. Yhdestä kysymyksestä kirjoitankin vielä tänään postauksen, koska se on mielessäni tällä hetkellä päälimmäisenä.

Advertisements