Kirjoitan TT:a. Periaatteessa tänään voisi olla se päivä, jolloin teksti pääsee loppuunsa. Olen miettinyt TT:n myötä, että olenko tullut vanhaksi? Aikaisemmin kirjoitin monesti niin, että aloitin tekstin ja katsoin minne se minua vei. Nykyisin teen melkein aina hyvin tarkan suunnitelman tekstin kulusta. Se helpottaa töiden tekemistä niinä päivinä, kun inspiraatio-keiju ei tahdo vierailla. Tiedän koko ajan mitä tapahtuu, mitä tapahtuu seuraavaksi.

Eilen illalla tajusin, että olen unohtanut suunnitelmista yhden jutun. Se on mielestäni tietyllä tapaa tarinan (ja erityisesti sen jatkon) kannalta hyvin oleellinen juttu. Alkuun ajattelin, että pystyn kirjoittamaan sen nykyisen rakenteen sisään. Lisätään tämä vain tuohon ja tämä tuohon. Ei haittaa mitään, vaikka suunnitellut luvut vähän venyisivätkin.

Olen pitänyt aika tarkkaan kiinni siitä, että luvut ovat n. 3-5 liuskaa (miten nuo tuppaavatkin venymään loppua kohti). Sellaisia, jonka se vähän huonomminkin lukeva 8-vuotias jaksaisi lukea yhdellä kertaa. Säännöllinen rakenne on tuntunut kirjoittamisen kannalta hyvältä.

Tänä aamuna totean, että luvun 10 kanssa on ongelmia. Olen kirjoittanut perheen uintireissusta 1,5 liuskaa ja minulla on mielessäni tarkka suunnitelma mitä tulee seuraavaksi. Kirjoitan lauseen. Tajuan, ettei se sovi aikaisempaan lukurakenteeseen. Olen kirjoittanut tähän asti melko luontevia jatkumoja. Luulen, etten ole kertaakaan hypännyt luvun aikana vuorokaudesta toiseen. Nyt niin kuitenkin käy aivan yllättäen. Tämä ei käy.

Huomaan hajottavani lukurakennetta uusiin paloihin. Ehkäpä kymppiluku vain on yksinkertaisesti tässä. Ehkä on syytä siirtyä seuraavaan. Mutta entä se sitten? Tuleeko siitä samanlainen tynkä kuin edeltäjästään? En tiedä onko sillä väliä, mutta jotenkin se vaivaa minua. Alkuperäinen suunnitelma ei enää päde. Joudun kirjoittamaan suunnittelematonta.

APUA!

Advertisements