• Kuka?
  • Tietoa blogista
  • Työnalla

Minä olen kirjoittaja

Minä olen kirjoittaja

Monthly Archives: October 2013

Tapaus vauva.fi ja Seitsemän tarinaa arjesta

31 Thursday Oct 2013

Posted by mew in Uncategorized

≈ Leave a comment

Hei! Olen mukana bloggausryhmässä, jossa seitsemän naisen on tarkoitus kertoa elämästään seuraavan vuoden ajan. Ko. blogi löytyy osoitteesta: http://www.jossainkaukana.net/arki.

Kyseinen blogi on herättänyt voimakasta keskustelua vauva.fin keskustelufoorumilla. Koska olen aikaisemminkin blogannut nettivihasta ja ollut kiinnostunut netin ilmiöistä, nostan tämän nyt esille täällä. Tämä on minun vastineeni.

Ensinnäkin. Tämä.

Ja sitten… Yhteenveto tekstinä:

Kerätessäni kuutta naista mukaani kirjoittamaan blogia Seitsemän tarinaa arjesta, vannotin heitä yhdestä asiasta. Itseään ja blogia ei kannata googlettaa. Paskanjauhannasta tulee vain paha mieli ja itseään ei kannata hajottaa sen vuoksi, että joidenkin elämäntehtävä nyt vain näyttää olevan aukoa päätään netin keskustelufoorumeilla.

No kuinka kävi. Ensimmäisenä bloggauspäivänä MeAn oli sattumalta löytänyt Vauva.fi:n ketjun ja linkitti sen minulle. Täytyy sanoa, että vaikka olin vannonut ja vakuuttanut, etten lukisi moisia kirjoituksia enää, koin jonkinlaista vastuuta tsekata mitä muista kirjoittajista kirjoitetaan. Täytyy sanoa, että viimeisin vuosi on kasvattanut aika kovasti. Sillä mitä te lauotte minusta, ei ole minulle pienintäkään merkitystä. Sen sijaan en halua yhdenkään tähän kirjoitusprojektiin mukaan lähteneen hajottavan itseään sekalaisen nettikirjoittelun vuoksi.

Rehellisesti sanottuna olemme saaneet monin paikoin hyvät naurut. Se halu, jolla lukijat ovat yrittäneet urkkia selville ihmisten henkilöllisyyksiä ja kuitenkin samalla täydellinen luottamus siihen, ettei muita kirjoittajia edes ole, ovat… aikamoisia. Samoin kuin se millaisia peruseluja ja johtopäätöksiä kirjoittelussa on vedetty. Haluan nostaa ohessa esille muutamia, mutta ihan ensimmäiseksi sanon sen kaikkein tärkeimmän:

Miten hitossa kenelläkään on oikeasti kanttia lähteä sanomaan syöpää sairastaneen lapsen äidille, että hänen lapsensa sairaus on vain minun mielikuvitukseni tuotetta? Se kenellä on kanttia sanoa tämä päin naamaa, eikä vain huudellen nimettömänä sieltä jostain puskista, voi ottaa yhteyttä sähköpostilla: minttis@jossainkaukana.net, niin järjestetään mahdollisuus.

”Siinä ei mene kauaa, kun Saphiran olemassaolo selviää. Jollakin täälläkin on ollut syöpäpotilas lapsi ja tekstin valheellisuus puskee kyllä tällaisen ihmisen silmään, jos ei ole aitoa juttua. Ja mikä ihmeen Saphira.”

” Huomaatteko miten samanlainen asetelma kuin EE:ssa? Elisa, kaikkien kiusaama marttyyri. Nyt kiusaajia vastaan asettuu syöpälapsen äiti. Jotenkin tuttu teema.”

” Eniten tässä ällöttää se, että taas mässäillään fiktiivisesti vakavilla asioilla, esim. lapsen sairaus, jotta saataisiin lisää lukijoita.”

Kyllä. Tämä paskanjauhaminen sai mut oikeasti vihaiseksi – ja surulliseksi. Epäilemättä ennemmin tai myöhemmin käy oikeasti selväksi se, että kirjoittajia on useita ja sinä päivänä minä todella toivon, että näiden kommenttien kirjoittajat miettivät, että olisivatko sanoneet näin kasvokkain oikealle ihmiselle? Oikealle äidille, joka on elänyt läpi syöpähoidot vauvansa kanssa?
Mutta sitten itse hässäkän älyttömyyteen.

Ensinnäkin. Minä en ehtinyt blogia mainostaa muuta kuin kavereilleni facebookissa – pari läheistä sen jakoivatkin – ennen kuin ketju oli vauvalla. Minä en ketjua aloittanut, kuten on arveltu vaan kaikki mitä ketjuun olen kirjoittanut, olen kirjoittanut ihan omalla nimelläni (tätähän te ette usko, mutta minulla ei ole mitään velvollisuutta todistella teille mitään).

Kaikki tämä tällainen paska nyt voidaan jättää omaan arvoonsa ja kysyä jälleen, että kellä on kanttia sanoa suoraan? Omalla nimellään ja omalla naamallaan? Minulla on varsin julkiset yhteystiedot, siitä vain ottamaan yhteyttä. Mutta ei… Se on kivaa huudella siellä palstalla.

” No eihän tuolla tyypillä mitään ystäviä, varsinkaan seitsemää (!) naista, jotka haluaisivat koskea pitkällä tikullakaan Minttuun ja bloggailla samassa osoitteessa hänen kanssaan. Hyi s***tana.”

” Hiukan yksinkertainen tämä Petkunperä.”
(Kappas muuten, nämä nimenväännökset taitavat olla juurikin yksi yleisimpiä koulukiusaamisen muotoja. Toiset vaan eivät koskaan kasva siitä iästä ohi…)

” Pelottava ja epätasapainoinen ihminen, jonka huomiontarve ylittää kaiken itsesuojeluvaiston. Täydellinen no-life-tyrkky.”

” Säälin todella Mintun lapsia.

”En mitenkään voi uskoa, että 6 naista olisi lyöttäytynyt valtakunnan valehtelijan kanssa julkisesti kimppaan…”

” Ei kukaan halua oikeasti sinun tekstejäsi lukea. Näkeehän sen jo täällä keskustelupalstalla, minä sinua pidetään.”
(Kukaan ei halua lukea. Paitsi ne yli 1000 ihmistä, jotka ovat tämän ketjun kautta blogia lukeneet, monet useaan kertaan)

Hauskoja perusteluja ja päättelyitä…

” Sekin on jännä miten kaikilla tuolla kirjoittavilla on jotenkin erityinen elämäntilanne: on mielenterveysongelmia, raskaita avioeroja, uusperhettä, monikulttuurista perhettä, sairaalaa ja proteeseja, vaikeita kiputiloja ja evakkoeloa homevauriotalosta. Puhumattakaan näistä Mintun 2 miestä-kuviosta. Miten onkin saatu yhteen näin kattava otos ihmisiä joilla on vaikeuksia tai haastava tai erikoinen elämäntilanne ja vielä ihan Mintun omasta tuttavapiiristä. Missä ne kaikki ns. “tavikset” on?”

Tuliko mieleen, että blogiin voi olla haettu nimenomaan ihmisiä, jotka kirjoittavat jotain muutakin kuin täydellistä elämäänsä hehkuttavia facebook-statuksia. Toki hehkutustakin tulette varmasti saamaan, mutta elämä ei aina ole täydellistä ja sen varmasti tietää ihan jokainen.

” Tuon “Outin” kuva on kanssa jännä. Kuvassa on selkäesti ulkomaalaisen naisen kuva, mutta eihän se nainen ollut ulkomaalainen vaan sen mies!”

Outi, joka siis onnistuttu bongaamaan facebook-päivityksistäni, on siis ulkomaalainen. Paitsi, että sen lisäksi hän on minun mielikuvituksen tuotettani. Face-profiili on kuulemma minun luomani… Tuolla profiililla on muuten tykkäilty kuvistani ainakin helmikuusta lähtien. Voi piru, että mä olen ollut ovela tän homman kanssa :D. Oikeasti Outi on tästä porukasta ainoa, joka on ainakin melkein sukua. Se on kai vähän niin kuin sama kuin mielikuvituskaveri?

“Muut halusivat pysyö anonyymeinä”
Jos katsoo vauva.fi:n keskustelua niin tarvitseeko oikeasti kysyä, että MIKSI? Joskin yhä pätee se, että bloggaajista yksi aikoo blogata omalla nimellään ja naamallaan (kappas, kun olisitte malttaneet odottaa koko viikon, olisitte tämän nähneet) ja toinenkin on tuomassa ”todellisuuttaan” julki.

”Huomasinpa muuten kommenteissa samankaltaisuutta… Outi sanoo: “No minä en ainakaan ole Minttis”, Minttiksen kommentissa puolestaan samaa No-maneeria näin: “No lukemisen vastuu on lukijalla -“. No-sanan käyttö tällä tavalla ei kuitenkaan ihan niin kauhean yleistä ole, varsinkaan ilman sitä pilkkua.”

Mun pitää nyt alkaa oikeasti pitää ihmisiä silmällä. Jokainen NO-sanaa käyttävä on siis minä? Eikun?

” Seitsemän kissatarinaa:
https://satuolento.wordpress.com/2013/05/09/kirjoitusterapiana-toisen-kirja/ tuostakohan Minttu sai idean seitsemän naisen tarinaan?”

Voi hitsi, kun mä en tajunnut, että tälläkin voisi olla jotain merkitystä :D. Se, että tytär teki kirjan seitsemästä kissasta ja voi ei, kun siinä viikossa nyt sattuu olemaan seitsemän päivää, joille jokaiselle etsin kirjoittajaa…

” Nyt 26-vuotias Inkeri on ollut 2000-luvun alkupuolella yläasteikäinen. Totta kai hänellä on voinut olla jotain yhteistä (muutakin kuin kiinnostus gerbiileihin) parikymppisen äidin kanssa, mutta jotenkin vaikea uskoa…

Ja ihanko totta Inkeri? Jos 1980-luvun lopulla syntynyt onkin saanut etunimekseen Inkeri, niin on kummallista ettei siitä ole muotoutunut mitään lempinimeä. Ja muutenkin nuo bloggaajien nimet ovat aika erikoisia, Outia ja ehkä Mallaa lukuunottamatta.”

Ihanko totta ihmiset eivät voi olla kavereita, jos elämäntilanne ei ole 100% sama? Kerrottakoon, että Inkeriä kovin huvitti tämä, että joku oli nähnyt tarpeelliseksi laskea minkä ikäinen hän on olltu ostaessaan minulta gerbiilejä.

” Vieläkö Mintulla on yhtä paljon lemmikkejä kuin aiemmin? Aikoinaan Mintulla oli 70 gerbiiliä, akvaariokaloja, kolme perpallidusta, kaksi crassusta, rotta, kani, kissa ja koira.”

Heiiii! Kuka kaivoi tähän väliin Lemmikki&Eläinmaailma (tms.) lehden vuodelta 2001 tai 2002, koska siitähän tämä lista oli?

” Tähän kommenttiin viitaten: jos Minttis on siis blogin ylläpitäjä (hallinnoi kommentteja, näkee mailiosoitteet jne) niin aika ihmeellistä, että joku muu kirjoittaja on ihan tikkana tuolla vastaamassa kriittisiin kommentteihin. Siis jokunen minuutti sen jälkeen kun kommentti on julkaistu. Onko noilla muilla kirjoittajilla siis pääsy kommenttien hallintaan?”

Kyllä. Ihan jokaisella tunnuksella on yhtäläiset oikeudet blogin hallintaan.

” Säälittävää, että epäilette! Olemme ihan aitoja ihmisiä kaikki!

–Inkeri”

Inkeri ei muuten kirjoittanut tätä. Enkä minä. Eikä kukaan muukaan kirjoittajista… Että näin.

” Onkohan toi hevostyttö kaktu ja futura blogista repäisty?!”

Ei. Ei ole. Ihan on oikean kirjoittajan kuva.

” Yleensä bogikirjoittajatnovat valmiita julkaisemaan oman kasvokuvansa, jopa koko nimensä.”

Ihanko totta? Minä kyllä veikkaisin, että anonyymejä blogeja on enemmän, mutta voin toki olla väärässäkin.

” Tosissasi väität, että tuo kuvassa oleva, 12-vuotiaan näköinen ja oloinen poniratsastaja onkin 34-vuotias nainen?”

Kyllä. Kuten keskustelussakin on todettu, me emme ole kaikki samasta muotista. Sinead oli muuten melkein otettu tästä luulosta :D.

” Ottamatta nyt kantaa mihinkään muuhun – jostain syystä mua ärsyttää ihan suunnattomasti tuo, että aikuisesta naisesta käytetään lapsenomaista lempinimeä joka tilanteessa.”

Olenko mä muka ainoa aikuinen, josta on vakiintunut tietyissä porukoissa käyttöön lempinimi?

” Eikä olisi mikään yllätys, vaikka Minttis olisi tehtaillut valeprofiileja Facebookiin.”

Tulikohan tämä asia jo käsiteltyä?

Niin ja minä en ole Susanna, Outi, Inkeri, Saphira, Heikku, Paula, Kaisa, Jorma, Kaarlo, Pecca, papu-jape, Marjatta, Päivi-Mariella, Miksu, Riikka, Rinkeli-Elisa, Harri tai Nanna-Matti. Kuten sanottu, kaikki mitä olen ko. ketjuun kirjoittanut, olen tehnyt sen omalla nimelläni. Oletko sinä?

– minttu

PS. Mä en ollut koskaan edes kuullut Kolmas pyörä-blogista ennen kuin mulle kerrottiin, että se on mun kirjoittama. Taidan ottaa tämän asian puheeksi psykiatrian polilla. Toi muisti taitaa pettää pahemman kerran.

*-*-*-*-*

Minttu Vettenterä:
minttis@jossainkaukana.net
Facebook: https://www.facebook.com/minttu.vettentera.1
Kirjoittajasivu: https://www.facebook.com/MinttuVettentera

Olenks mä pimeä vai mitä?

28 Monday Oct 2013

Posted by mew in Uncategorized

≈ Leave a comment

Tags

kirjoittamisen aineopinnot, kuvat

kirjat1

 

Kirjoittamisen aineopinnot edistyvät ja minä kitisen päivä toisensa jälkeen mielessäni: MULLA EI OLE AIKAA TÄHÄN. Eiliseen iltaan asti painoin hiki hatussa Gummeruksen kisa-tekstiä ja sainkin… JI-PII… sen tehtyä. Nyt seuraavaksi vaan pitäisi saada tehtyä ensimmäinen essee ja oppimispäiväkirja. Kaksi kurssia on menossa ja kolmas alkaa ensi viikolla. 

kirjat2

Kurssien alettua olen rampannut kirjastoissa. Paitsi kotikirjastossa Riihimäellä, myös Hyvinkäällä ja Helsingissä. Olen kantanut kirjakasan toisensa jälkeen kotiin, olen varannut kirjoja nipuittain ja käynyt Pasilassa kopioimassa lehtiä. Olen ostanut DVD:itä ja huutanut huuto.netistä kirjoja, joita ei muuten tuntunut saavan mistään. 

kirjat3

 

Tänään keksin haluta esseetä, jonka deadline on torstaina, varten vuodelta 1947 olevan Meistä tuli kirjailijoita – kirjan. Piti siis laukata kirjastoon ja juoksennella hyllyväleissä tovi ennen kuin annoin periksi ja käännyin kirjastonhoitajan puoleen. No kyseinen kirja olikin viety varastoon ja kirjastonhoitaja kävi sen minulle ystävällisesti noutamassa. Kirjaa etsiessä onnistuin vaan keräämään sylillisen muita kirjoja, joten… luettavaa riittää taas toviksi. 

Palaan asiaan, kunhan löydän tieni kirjakasan alta pois… 

Oppimispäiväkirja osa 2: Ja niin kirjoittaja meni rikki

21 Monday Oct 2013

Posted by mew in Kirjoittaminen, Kirjoittamisen aineopinnot, Minä, Takaisin kirjoittamaan

≈ Leave a comment

Olen parhaan kykyni mukaan yrittänyt jäsentää mitä ihmettä olenkaan ajatellut kirjoittaessani muistiinpanoihini merkinnän: “Essee 3-5 liuskaa. Palautus 31.10. Näkökulmia kirjailijaidentiteettiin. Muutoksia kirjailijakuvaan.” Yritän tavoittaa oliko minulla mahdollisesti olemassa jokin ajatus miten aihetta lähestyä. Nyt ei ainakaan ole. Olen lukenut, lukenut ja lukenut. Kirjat vaihtuvat: “Tutki ja kirjoita”, “Luova laji”, “Vallan kirjailijat”. Kirjoitin sivutolkulla muistiinpanoja, kunnes totesin, että on pakko olla olemassa helpompikin tapa. Ja olihan. Kopioin oleelliset sivut ja alleviivasin tärkeimmät. Hei! Mulla on muistiinpanoja!

Jotenkin minusta alkaa tuntua siltä, että on olemassa SYY miksi minä olen tällä kurssilla. Se syy hahmottuu hiljalleen, kun sana kirjoittaja(tai vaihtoehtoisesti kirjailija-, mutta sitä sanaa käytän yhä hyvin varoen)identiteetti kolahtaa kahdeksatta kertaa johonkin tosi syvälle. Me määritämme identiteettimme sen myötä keitä olemme ja keitä haluamme olla. Rakennamme identiteettiä eletyn elämän palasista kertomalla tarinaa, joka voi olla juuri niin puutteellinen ja pirstaleinen kuin elämäntarinat tuppaavat olemaan, mutta silti ne määrittävät meille keitä me olemme.

Ymmärrän, että tämä kirjoittaja meni rikki. Kirjoittaja/kirjailija/mikä lie sanailija on ollut tärkein osa identiteettiäni varmaan siitä lähtien, kun keksin, että kynällä voi tehdä muutakin kuin piirtää olohuoneen muovimattoon (pirun tylsä matto). Tutkimukset kertovat miten tärkeää identiteetin (ja erityisesti kirjoittajaidentiteetin) muodostumiselle on ulkoapäin tuleva tuki/kannustus/kehu. Ollakseen kirjoittaja ihmisen on saatava ulkopuolinen hyväksyntä kirjoittajuudelleen. Lupa olla kirjoittaja – niistä omista luvistani olenkin puhunut monesti.

Tutkimukset kuvaavat myös sitä miten ihminen voi kokea itsensä kirjoittajaksi, vaikka ei ole kirjoittanut kahteen vuoteen liuskaakaan. Minä en ilmeisesti kuulu heihin. Jokainen päivä, jolloin en kirjoita, saa minut kysymään: Olenko minä kirjoittaja? Pystynkö enää kirjoittamaan? Oliko kirjoittaminen vain jonkinlainen harha… Keijupöly loppui kesken ja minä jäin yksin.

Ulkopuolelta tullut paine (ja oma epävarmuus) saivat minut aikanaan arpomaan pitkään sen kanssa, että onko facebook-sivun nimi Kirjailija vai Kirjoittaja. Kuitenkin nyt vasta kurssimateriaaleja lukiessani olen joutunut toteamaan, että Kirjoittajaksi voi olla melkein yhtä suuret kriteerit ja kynnykset kuin Kirjailijaksi.

Tällä hetkellä en tiedä miten määritellä itseäni kirjoittajana (vaikka blogin otsikko uhoaakin muuta), mutta ymmärrän, että tästä ei ole kuin yksi suunta. Kirjoittaja on hyvä ja pistää sanoja peräkkäin. Hän kirjoittaa. Kirjoittaa ja rakentaa hiljalleen identiteettinsä uudelleen.

Identiteetti:

Mitä olen: Minttu. Äiti. Vaimo.

Mitä haluan olla: Kirjoittaja.

Mitä en halua olla: Joskus en haluaisi olla minä.

Subscribe

  • Entries (RSS)
  • Comments (RSS)

Archives

  • May 2014
  • April 2014
  • February 2014
  • January 2014
  • November 2013
  • October 2013
  • September 2013
  • August 2013
  • July 2013
  • June 2013
  • May 2013
  • April 2013
  • March 2013
  • February 2013
  • January 2013
  • December 2012
  • November 2012

Categories

  • Ajatuksia
  • Bloggaus
  • Enkeli ja Poika
  • Gerbiilikirjat
  • Ihmisjuttuja
  • Jaaron
  • Kirjoittajan arki
  • Kirjoittaminen
  • Kirjoittamisen aineopinnot
  • Kissakirjailija Karamelli
  • Koti
  • Kustantajat
  • Kuvat
  • KuvatMinä
  • Kuvittaminen
  • Lastensuojelu
  • Lukeminen
  • Masennus
  • Menni Mainio Makoisamäki
  • Minä
  • Musiikki
  • Onnellisuus
  • Osseo
  • Pelot
  • Rakkaat
  • Taikurin talo
  • Takaisin kirjoittamaan
  • Tehoton elämä
  • Uncategorized
  • Uutisia

Meta

  • Register
  • Log in

Blog at WordPress.com.

Privacy & Cookies: This site uses cookies. By continuing to use this website, you agree to their use.
To find out more, including how to control cookies, see here: Cookie Policy